Kimmo Halonen - MediaLive Suoraan sydämestä

Hymy pois sieltä ahterista!

  • Yli 21000 voimistelijaa eri puolilta maailmaa kansoittaa tällä viikolla Helsinkiä. Kuva: World Gymnaestrada 2015
    Yli 21000 voimistelijaa eri puolilta maailmaa kansoittaa tällä viikolla Helsinkiä. Kuva: World Gymnaestrada 2015
  • Smile! Voimistelijalla hymy on herkässä. Samaa asennetta on oltava asiakaspalvelijoilla kuten myös kaikilla suomalaisilla. Kuva: Mikko Kauppinen
    Smile! Voimistelijalla hymy on herkässä. Samaa asennetta on oltava asiakaspalvelijoilla kuten myös kaikilla suomalaisilla. Kuva: Mikko Kauppinen

Armeijassa oli tapana, että naama on peruslukemilla, kun seisotaan asennossa.

- Hymy persiiseen, karjui esimies, jos joku virnuili rivissä.

Suomen suvessa tätä komentoa on nyt syytä kaihtaa. Kesä on hippeimmillään ja tapahtumiin tulvii tuhansittain vieraita. Varsinkin ulkomailta on nyt suorastaan ryysis tänne keskiyön auringon maahan.

On Suomi-brändin h-hetki. On aika näyttää vieraille parasta, hymyillä ja palvella.

Pelkästään Helsingissä on ollut viime aikoina huisketta. Meneillään on World Gymnaestrada 2015, joka kerää pääkaupunkiin yli 21000 voimistelijaa. Edellisviikolla päättyi Helsinki cup, yksi maailman suurimmista jalkapalloturnauksista. Tällä viikolla Helsinkiin rantautuu vielä jättimäisistä risteylyaluksista 9000 matkaajaa.

Sutinaa on muuallakin. Savonlinnassa oopperajuhlat ovat hippeimmillään ja Porissa edessä perinteiset jazzit. Muutama kinkeri mainittuna.

Suomalaiset ovat perinteisestsi jäyhää kansaa, jonka vasta opettelee palvelukulttuuria. Oma maanantaiaamu Helsingissä vahvisti ikävä kyllä tuota kuvaa.

Pasilassa linja-autokyydissä japanilaisjoukkue sai tuta tämän suomalaisen palvelun kääntöpuolen. Bussipysäkiltä oli nousemassa autoon enemmän japanilaisvoimistelijoita mitä istumaan edes mahtui.

Ryhmänjohtajan kysymys bussikuskilta kuului takapenkille asti. Meneekö tämä stadionille?, uteli vieras. Ja aiheellisesti, sillä Pasilassa sattuu olemaan vielä poikkeavat kuljetusjärjestelyt isojen työmaiden takia.

Liekö 13.päivä ja maanantai ollut jo varttuneessa iässä olleelle kuskille tarpeeksi huono ilman japanilaisiakin. Ei saanut turpaansa auki. Mutisi jotain viiksiinsä. Hymy persiissä.

Japanilaisnainen otti siitä askeleen ulos kummissaan. Aikansa ryhmä bussiin nousemista mietti, mutta sitten päättivät sisään loikata. Ja kyllähän niitä riitti, penkit ja käytävät täyteen.

Moni nuorista voimistelijoista näpräili erivärisiä paperipaloja, tekivät kaiketi jotain origameja. Yhdelläkään noin 50 nuoresta ei ollut kännykkä kädessä. Ei selfietä, ei belfietä, ei Fb- eikä Instagram-päivitystä.

Bussin täytti iloinen japanilainen puheensorina, jota ei tavallisesti paikallisliikenteen busseissa tai junissa kuule.

No, ryhmä jäi sitten liian aikaiselle pysäkille. Onneksi etuosassa oli se toisenlainen iäkäs suomalaismies. Hän siinä viittoili pysäkille purkautuneelle ryhmälle suuntaa Olympiastadionille. That direction, that direction!

Ja bussi jatkoi matkaa. Päätin tuon esimerkin innoittamana, että ainakin minä yritän näyttää vieraillemme iloista naamaa.

No, hammaslääkäriaseman röntegenistä tullessa Sibeliuksenkadulla törmäsinkin heti kartan kanssa kummasteleviin espanjalaisiin.  Etsivät Eduskuntataloa. Sen verran oli surkea kopio kartasta, että etsisivät varmaan vieläkin, jos ei joku olisi sattunut opastamaan.

Vetäisin parhaan hymyn mitä iki nä, olinhan henkisesti valmistautunut tähän. Joo, niitä röntgenkuvattuja hampaita en näyttänyt. Sen verran kahvin ja punaviinin haalistamiksi ovat vuosien varrella muuttuneet. Olisivat voineet säikähtää.

Ja kas. siihen hymyyn hävisi kielimuuri. Eivät puhuneet englantia ja minä en espanjaa. Mutta asia tuli selväksi. That direction!

Palkaksi sain viisi graciasta ja iloisia naamoja.

Eli kun antaa, niin saa.

Siispä suomalaiset. Pistetään hymyt korviin. Autetaan ja palvellaan. Ehkäpä noistakin japanilaisista tai espanjalaisista joku tulee Suomeen toiste.

Tai kertovat kotipuolessa tarinaa kylmästä, sateisesta ja syrjäisestä maasta, jossa asuu ystävällinen ja iloinen kansa.

Kyllä se vaan on niin, että Suomi-kuvan kirkastamisessa Sinä ja Minä, Me, olemme kaikista tärkeimmät imagonraketajat.

Smile! Kiitos!

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija